Koiranomistajan arki- termiitistä tulee paras ystävä

Ehtoota!

Blogin pitkällinen hiljaiselo sai minut viimein tuskastumaan ja tarttumaan näppikseen kiinni. Paljon on ehtinyt tapahtua ja allekirjoittaneen on sitä itsenkään vaikea käsittää.. Hiljaisuus blogissa ei kuitenkaan ole johtunut laiskuudesta,vaan yksinkertaisesti siitä etä kirjoittamiseen varattu aika on mennyt muuhun touhuiluun kuten työhön sopeutumiseen ja ennenkaikkea uuden kämppiksen kanssa sopusoinnussa elämisen oppimiseen. Pienestä miehestä on lyhyessä ajassa kasvanut minulle tavattoman rakas eikä  ajatus kotiin tulemisesta, ilman , että siellä olisi erittäin iloinen hännänheiluttaja, olisi mahdollista :)

Talossani  jyllännyt termiitti on ihastuttanut ja välillä vihastuttanutkin tempauksillaan... Lyhyenkin yhteiselon jälkeen, voin sanoa jo jotenkin tottuneeni karvaisen kämppikseni seuraan mutta alku oli jossain määrin hankalaa. Voinen sanoa kärsineeni jonkin asteisesta pentubluesista , mutta onneksi se ilmeni vain lievänä... :D Luettuani kokemuksia koirien kanssa elämisestä saatoin ilokseni todeta etten ollut yksin tunteideni kanssa.  Kun oloni varmeni, varmistui myös suhde Uskoon. Alun vaikeus on hälvennyt pikkuhiljaa ja olemme alkaneet löytää yhteisen sävelen jota myöten molempien on helppoa kulkea. Mutkia tulee, mutta niistä mennään yli. Positiiviseksi lisäksi voitaneen viel sanoa ettei ukko ole tuhonnut ( koputtaa puuta) ainakaan vielä mitään. Asia on mainitsemisen arvoinen sillä ylimääräistä rahaa ei tunnu olevan oikein kellään, puhumattakaan opiskelijasta :D

Opus joka tarttui alennusmyynneistä käteen. Suosittelen itse kullekin!
Kultaakin parempi kirja ;) ! 

Irstailua possun kanssa 

Mitä muuta yhteiseloomme on sitten kuulut onkin hieman eri asia. Olemme alusta asti ottaneet tavoitteeksi totuttaa Uskoa mahdollisimman moniin paikkoihin ja erilaisiin koiriin ja ihmisiin. Pääpainoisin kaikki onkin sujunut hyvin , ja poitsusta onkin kehittymässä kelpo citykoira :) Pientä jännitystä on vielä havaittavavissa tiettyjen asioiden, kuten roska-autojen ja matontamppaajien kanssa, mutta etenen pikkuhiljaa siedättämällä Ukkoa uusiin asioihin. Hiljaa hyvää tulee...

Olemme alkaneet päästä myös harrastustoimintaan mukaan pikkuhiljaa. Usko on osoittanut oppimiskykynsä ja emäntä on aina välillä hämmentynytkin kun kontaktia tarjotaan ilmaiseksi kaupungin hälinänkin keskellä, ja muissakin paikoissa joissa melskettä on yllin kyllin. Peruskontaktista olemme siirtyneet myös astetta vaativimpiin asioihin kuten paikallaan pysymiseen häiriöympäristössä, seuraamiseen ja liikkeestä pysähtymiseen. :) Tulevaisuutta silmällä pitäen on myös haun alkeita aloitettu ja saakin nähdä miten penska syttyy etsimään piilotettuja ukkoja metässä. 

Jotta pikkumies ei hyppelisi pitkin seiniä päivisin olen koittanut järjestää poitsulle myös muuta aivovirikettä :D Tällä tarkoitan lähinnä temppuja. Laiska kun olen olen miettinyt temppukavalkaadia myös niin että niille olisi emännälle hyötyä. Viimeisin asia jonka kanssa painimme on ovien sulkeminen sekä peiton vetäminen päältä herätyskellon soidessa. 

Jos metsään tahdot mennä nyt
"Collietapaaminen"

Olemme myös nyt syksyllä lähdössä etelä-Suomen suunnille paimennuspäiville. Itse jännitän tapahtumaa kovasti, sillä onhan hienoa että Usko pääsee kokeilemaan sitä mihin se on alunperin luotu. Asiassa jännittää eniten se kuinka voimakkaasti paimennusvietti ilmenee vai ilmeneekö ollenkaan. Kuitenkin takaraivossa paukuttaa ajatus, että Uskon tuntien ei se kentällä täysin toimettomaksi jää ;) Sen verran kovasti ukko yrittää pitää ainakin perhettäni kasassa ulkoillessamme. Lampaat saanevat siis kyytiä :D

Loppuun vielä kuvia yhteisestä retkestämme linnunlahdelle auringonpalvontaan . Olen harkinnut paremman kameran hommaamista sillä nykyinen kännykkäkamerani ei palvlele tarkoituksessaan juuri mitenkään päin :D Kuvia saa otettua, mutta 8 megapixeliä on noh...köh köh...

Mitä sää oikein kuvaat siinä, ruohonsyönti on pahasti keksen...

Paimenpoika kaupungissa

En tiedä enteilikö pentueen nimi hunajahurmurit mitään , mutta Uskosta on tullut viimeisen viikon aikana kulmakunnan katseenvangitsija :) Emme oikeastaan pääse kävelemään rauhassa ilman että joku pysätyttää meidät ja kysyy "Onko se Lassienpentu ?" En tiedä kumpi on tästä huomiosta enemmän ymmällään minä vai pentu, mutta voin vain todeta että olen keskustellut vieraiden kanssa viikon aikana enemmän kuin olen koskaan lyhyen elämäni aikana :D

Kohtaamiset uusien ihmisten ja asioiden kohdalla on kuitenkin tehty pitkälti Uskon ehdoilla. Emme ole tehneet mitään sellaista mihin pentu ei pystyisi ja edenneet sosiaalistamisessa pikkuhiljaa. Olemme myös pitäneet välipäiviä jotta pikkumies ehtii prosessoida kaikkea oppimaansa. Rupesin tuossa miettimään että kertoessani collie haaveestani ihmisille aikoinaan, oli ensimmäinen reaktio yleensä " Eivätkös ne ole piilovihaisia?"," Eivätkös ne arkoja?". En tiedä onko pennussani sattunut jonkinlainen "tuotevirhe", mutta ei tuota araksi todellakaan voi sanoa :D Pentu on hyvin rohkea ja tutustuu uusiin asioihin reippaasti ja jos jokin epäilyttää ei se hetken ihmettelyn jälkeen ihmeellinen juttu olekkaan! Pari kertaa on kovempaa ääntä säikähdetty enemmän mutta kun olemme palanneet paikalle vähän ajan kuluttua uudestaan ei mitään ongelmia ole ollut :)

Jotta tuosta ei kasvaisi isona täyttä ärrinmörriä olemme myös hankkineet paljon koirakontakteja :) Katumme onkin osoittautunut koiranpentujen pesimäksi alueeksi joten samanikäisiä kavereita ei ole puuttunut :D Parhaat kaverit ovatkin tällä hetkellä naapurin borderterrieri, Irlanninsetteri ja dreeveri, joten mielenkiintoinen koirakatras on aina koolla. Tapasimmepa tuossa jo toisen collienpennunkin, jonka toivottavasti kohtaamme vielä Joensuun collieporukoiden omissa tapaamisissa.

Viikon aikana olemme alkaneet jo pikkuhiljaa opetella peruskäskyjä ja tapoja kuten luoksetuloa, istumista, odottamista ja muuta mukavaa, ja ilokseni todennut että ukko oppii paremmin kuin hyvin :)

"Mind control"

Ainoa asia johon olemme joutuneet kiinnittämään enemmän huomiota on haukkuminen... Penska haukkuu innostuessaan ja olenkni mennyt sillä linjalla etten huomioi haukkuvaa koiraa lainkaan. Saman ohjeistuksen ansiosta haukkua on onnistuttukin saamaan kuriin ja penska haukkuu enää vain 1-2 kertaa pivän aikana :)

Aloituspuhe

Päivvee herras- ja rouvasväelle !

En uskonut oikeastaan ,että alkaisin koskaan kirjoittamaan omaa blogia mutta näin tässä kävi :) Lienee siis paikallaan pitää pieni aloituspuhe ja kertoa mistä tässä on nyt oikein kyse.

Tarinan päätähtenä toimii Usko, pieni pitkäkarvainen collie, joka vasta aloittelee elämäänsä suuressa maailmassa. Sen lisäksi että Usko opettelee elämään kunnon koirakansalaisen tavoin, opettetelee myös allekirjoittanut elämää ensimmäisen koiransa kanssa, suomeksi sekametelisopaksi tätä kait lienee voitaneen myöskin siis sanoa.

Blogini toimii ennenkaikkea päiväkirjanamme ,johon kirjailen aina edistymistämme ja takapakkeja.  Ja jottei tarina kävisi liian yksipuoliseksi lisäilen väliin myös kuvia, kertomuksia muustakin kuin koirista ja piirustuksia, joita väsäilen silloin kun en kiellä pentua roikkumasta housuni lahkeessa ;)

Tervetuloa lukemaan!

Terveisin Usko ja Uskon henkilökohtainen adjutantti.