En tiedä enteilikö pentueen nimi hunajahurmurit mitään , mutta Uskosta on tullut viimeisen viikon aikana kulmakunnan katseenvangitsija :) Emme oikeastaan pääse kävelemään rauhassa ilman että joku pysätyttää meidät ja kysyy "Onko se Lassienpentu ?" En tiedä kumpi on tästä huomiosta enemmän ymmällään minä vai pentu, mutta voin vain todeta että olen keskustellut vieraiden kanssa viikon aikana enemmän kuin olen koskaan lyhyen elämäni aikana :D
Kohtaamiset uusien ihmisten ja asioiden kohdalla on kuitenkin tehty pitkälti Uskon ehdoilla. Emme ole tehneet mitään sellaista mihin pentu ei pystyisi ja edenneet sosiaalistamisessa pikkuhiljaa. Olemme myös pitäneet välipäiviä jotta pikkumies ehtii prosessoida kaikkea oppimaansa. Rupesin tuossa miettimään että kertoessani collie haaveestani ihmisille aikoinaan, oli ensimmäinen reaktio yleensä " Eivätkös ne ole piilovihaisia?"," Eivätkös ne arkoja?". En tiedä onko pennussani sattunut jonkinlainen "tuotevirhe", mutta ei tuota araksi todellakaan voi sanoa :D Pentu on hyvin rohkea ja tutustuu uusiin asioihin reippaasti ja jos jokin epäilyttää ei se hetken ihmettelyn jälkeen ihmeellinen juttu olekkaan! Pari kertaa on kovempaa ääntä säikähdetty enemmän mutta kun olemme palanneet paikalle vähän ajan kuluttua uudestaan ei mitään ongelmia ole ollut :)
Jotta tuosta ei kasvaisi isona täyttä ärrinmörriä olemme myös hankkineet paljon koirakontakteja :) Katumme onkin osoittautunut koiranpentujen pesimäksi alueeksi joten samanikäisiä kavereita ei ole puuttunut :D Parhaat kaverit ovatkin tällä hetkellä naapurin borderterrieri, Irlanninsetteri ja dreeveri, joten mielenkiintoinen koirakatras on aina koolla. Tapasimmepa tuossa jo toisen collienpennunkin, jonka toivottavasti kohtaamme vielä Joensuun collieporukoiden omissa tapaamisissa.
Viikon aikana olemme alkaneet jo pikkuhiljaa opetella peruskäskyjä ja tapoja kuten luoksetuloa, istumista, odottamista ja muuta mukavaa, ja ilokseni todennut että ukko oppii paremmin kuin hyvin :)
 |
| "Mind control" |
