Blogin pitkällinen hiljaiselo sai minut viimein tuskastumaan ja tarttumaan näppikseen kiinni. Paljon on ehtinyt tapahtua ja allekirjoittaneen on sitä itsenkään vaikea käsittää.. Hiljaisuus blogissa ei kuitenkaan ole johtunut laiskuudesta,vaan yksinkertaisesti siitä etä kirjoittamiseen varattu aika on mennyt muuhun touhuiluun kuten työhön sopeutumiseen ja ennenkaikkea uuden kämppiksen kanssa sopusoinnussa elämisen oppimiseen. Pienestä miehestä on lyhyessä ajassa kasvanut minulle tavattoman rakas eikä ajatus kotiin tulemisesta, ilman , että siellä olisi erittäin iloinen hännänheiluttaja, olisi mahdollista :)
Talossani jyllännyt termiitti on ihastuttanut ja välillä vihastuttanutkin tempauksillaan... Lyhyenkin yhteiselon jälkeen, voin sanoa jo jotenkin tottuneeni karvaisen kämppikseni seuraan mutta alku oli jossain määrin hankalaa. Voinen sanoa kärsineeni jonkin asteisesta pentubluesista , mutta onneksi se ilmeni vain lievänä... :D Luettuani kokemuksia koirien kanssa elämisestä saatoin ilokseni todeta etten ollut yksin tunteideni kanssa. Kun oloni varmeni, varmistui myös suhde Uskoon. Alun vaikeus on hälvennyt pikkuhiljaa ja olemme alkaneet löytää yhteisen sävelen jota myöten molempien on helppoa kulkea. Mutkia tulee, mutta niistä mennään yli. Positiiviseksi lisäksi voitaneen viel sanoa ettei ukko ole tuhonnut ( koputtaa puuta) ainakaan vielä mitään. Asia on mainitsemisen arvoinen sillä ylimääräistä rahaa ei tunnu olevan oikein kellään, puhumattakaan opiskelijasta :D
 |
| Opus joka tarttui alennusmyynneistä käteen. Suosittelen itse kullekin! Kultaakin parempi kirja ;) ! |
 |
| Irstailua possun kanssa |
Mitä muuta yhteiseloomme on sitten kuulut onkin hieman eri asia. Olemme alusta asti ottaneet tavoitteeksi totuttaa Uskoa mahdollisimman moniin paikkoihin ja erilaisiin koiriin ja ihmisiin. Pääpainoisin kaikki onkin sujunut hyvin , ja poitsusta onkin kehittymässä kelpo citykoira :) Pientä jännitystä on vielä havaittavavissa tiettyjen asioiden, kuten roska-autojen ja matontamppaajien kanssa, mutta etenen pikkuhiljaa siedättämällä Ukkoa uusiin asioihin. Hiljaa hyvää tulee...
Olemme alkaneet päästä myös harrastustoimintaan mukaan pikkuhiljaa. Usko on osoittanut oppimiskykynsä ja emäntä on aina välillä hämmentynytkin kun kontaktia tarjotaan ilmaiseksi kaupungin hälinänkin keskellä, ja muissakin paikoissa joissa melskettä on yllin kyllin. Peruskontaktista olemme siirtyneet myös astetta vaativimpiin asioihin kuten paikallaan pysymiseen häiriöympäristössä, seuraamiseen ja liikkeestä pysähtymiseen. :) Tulevaisuutta silmällä pitäen on myös haun alkeita aloitettu ja saakin nähdä miten penska syttyy etsimään piilotettuja ukkoja metässä.
Jotta pikkumies ei hyppelisi pitkin seiniä päivisin olen koittanut järjestää poitsulle myös muuta aivovirikettä :D Tällä tarkoitan lähinnä temppuja. Laiska kun olen olen miettinyt temppukavalkaadia myös niin että niille olisi emännälle hyötyä. Viimeisin asia jonka kanssa painimme on ovien sulkeminen sekä peiton vetäminen päältä herätyskellon soidessa.
 |
| Jos metsään tahdot mennä nyt "Collietapaaminen" |
Olemme myös nyt syksyllä lähdössä etelä-Suomen suunnille paimennuspäiville. Itse jännitän tapahtumaa kovasti, sillä onhan hienoa että Usko pääsee kokeilemaan sitä mihin se on alunperin luotu. Asiassa jännittää eniten se kuinka voimakkaasti paimennusvietti ilmenee vai ilmeneekö ollenkaan. Kuitenkin takaraivossa paukuttaa ajatus, että Uskon tuntien ei se kentällä täysin toimettomaksi jää ;) Sen verran kovasti ukko yrittää pitää ainakin perhettäni kasassa ulkoillessamme. Lampaat saanevat siis kyytiä :D
Loppuun vielä kuvia yhteisestä retkestämme linnunlahdelle auringonpalvontaan . Olen harkinnut paremman kameran hommaamista sillä nykyinen kännykkäkamerani ei palvlele tarkoituksessaan juuri mitenkään päin :D Kuvia saa otettua, mutta 8 megapixeliä on noh...köh köh...
 |
| Mitä sää oikein kuvaat siinä, ruohonsyönti on pahasti keksen... |
