Kevät painaa päälle, ja aurinko sulattaa paitsi katujen varsiin jäätyneet koirankakat, myös talven kaamoksessa pyörineen melankolisen mielen. Kevät näkyy myös talon siisteydessä sillä, joka paikka on täynnä kuraisia koirantassunjälkiä sekä karvaa...
 |
| Kesää odotellessa on helppo kiduttaa itseään katselemalla edelliskesän kuvia :) |
Tälläisinä päivinä on kuitenkin mukava nousta koneen äärestä ja lähteä ulos nuuhkimaan mitä kevätilma tuo tullessaan ja viimeisin vkloppu onkin tullut vietettyä pääosin ulkona koirakavereiden kanssa pyöriessä.
Olimme collieporukan kanssa suunnitelleet jo pitkään yhteistä retkipäivää ja sellainen saatiinkiin pystyyn eilen lauantaina Pärnävaaran aurinkoisissa maisemissa. Vaikka aluksi näytti että osallistumisemme eväytyisi, kyydin puutteen vuoksi, uskaltauduin tutkailemaan Joensuun paikallisliikenteen bussiyhteyksiä. Häpeäkseni voin todeta etten ole juuri bussilla liikkunut ja Jojon liikenne on yhtä silli-salaattia. Päätin kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni etsiä ja ehtiä sopivaan bussiin joka veisi minut pärnävaaran nurkkauksille. Bussin käyttöä onkin jo aika ryhtyä opettelemaan muutenkin jos meinään pääästä osallistumaan jakokosken hajuerottelu kurssille :D
 |
| Lisätkää tähän jaloissa hyörivä koira ja taskusta putoilevat näkin palat niin saatte käsityksen Lauantain tunnelmasta. :D |
Paikalle löydettiin ja vielä hyvään aikaan.. Pian paikalle ilmaantuikin koira jos toinenkin ja viimein yli 10 koiran ja immeisen voimin suuntasimme kohti Heinävaaran laavua. Huippua että näinkin moni oli päässyt paikalle!!
Minullahan oli se kaino ajatus että Usko väsyttäisi itsensä juoksemalla kilpaa muiden kanssa....Noh ainakin se juoksi..nartun perässä nimittäin.. Ukko iski silmänsä yhteen "onnekaaseen" ja hurmaavaan nuoreen neitoon, joka joutui osaksi jatkuvaa lääppimistä ja ihailua. En oikein tiedä , oliko nuori herra itsekkään oikein perillä siitä miksi hän toimii näin, mutta voin sanoa että loppua kohden homma alkoi muuttua tämän touhua jo pitemmän aikaa katselleen omistajan mielestä ennemmän tai vähemmän rasittavaksi... Nuorta miestä pitikin olla lähes herkeämättä muistuttamassa, että kuinka toisten koirien kanssa oikein käyttäydytään ja ottaa miestä rauhoittumaan muualle. Eipä se niitä haluja silti tuntunut vähentävän. Noh...ainakin se on viriili, jos ei muuta.
Kuitenkin lenkki oli monilta osin onnistunut, eikä kukaan, tietääkseni hukkunut matkalle. Olen edelleen hirmu iloinen että tästä kaupungista löytyy yhtä monta innokasta rodun harrastajaa... Maailma olisi paljon yksinäisempi paikka ilman teitä <3 comment-3--="" nbsp="">
Tänään sitten suuntasimme uudestaan lenkille, tosin hieman eri seurassa :) Uskon bestis naapurin irlannisetteri poika messissä . Kun on kaksi teini-ikäistä mutanttininjakilpi...anteeksi koiraa mukana, lopputulos on päätöntä menoa, ilman järkevää suuntaa.
Hankiainen tarjosi kuitenkin mahdollisuuden myös pieneen tokotreeniin. Otin lähinnä seuraamispätkiä, koska sen harjoittelu on nyt kaiken muun ohella jäänyt vähemmälle. Ja voi kuinka huippu koira Usko osasikaan olla. Teimme temppuilua häiriössä. toisella puolella Uskon kaveri ja toisella koirapuiston hälinä. Usko kuitenkin jaksoi keskittyä todella hyvin ja seuruu oli itsessään loistavaa <3 nbsp="" p="">
Lenkki sujui muuten oivasti mutta loppua kohden huomasin Uskolla pienen haavan kannuksessa. Ilmeisesti leikki oli välistä muuttunut niinkin rajuksi että kannuskynsi oli siinä hötäkässä hieman revennyt. Nooh..onni onnettomuudessa. Kotiin päästyämme leikkasin karvat haavan ympäriltä jotta saisin hiukan parempaa kuvaa tilanteesta. Haava osoittautui onneksi luultua lievemmäksi ja luulen että ahkeralla haavan desifioimisella selvitään :)
 |
| Hetken vielä yritettiin haastaa leikkiin... |
 |
| Ja sitten nukahdettiinkin jalka suussa... :D |
Näihin kuviin ja tunnelmiin päätän tällä kertaa :) Hauskaa viikon alkua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti