Suvi suloinen

Hyvää alkanutta kesäkuuta kaikille!


Kesä on saapunut ja jos sitä ei huomaa ulos katsoessa, niin sen huomaa viimeistään siitä kun koira on tiputtanut viimeisetkin karvansa ja kämppä näyttää siltä kuin karvainen tornado olisi pyörähtänyt kylässä.

Sillä välin kun muut lusivat lomilla, meikäläinen on aloittanut työt. Vietimmekin tuossa toukokuun ajan hiljaiseloa, sillä halusin ottaa parista lomaviikostani iron irti, ja olla tekemättä mitään järkevää. Koiralle tämä tarkoitti treenitaukoa, touhuamista koirakavereiden kanssa ja pitkiä lenkkejä.

Asiasta kukkaruukkuun, tänään on se päivä jolloin on kulunut tasan vuosi siitä kun eräs nimeltä mainitsematon pinokkio muutti luokseni asumaan. :) Asiaa juhlistettiin Jodan, lyhytkarvaisen colliepojan seurassa, jonka kanssa pistettiin myös pieni hehtaari metsää uusiksi. Kuvia tästä kohtaamisesta postauksen loppuun :)

Mitäpä vuosi onkaan siis pitänyt sisällään? Ensimmäisen koiran kohdalla kaikkihan on alkuun opettelua ja koirien maailmaan tutustumista. Näin jälkeen päin ajateltuna olisin voinut panostaa enemmän Uskon pentuaikaan, tein paljon virheitä joita en tuolloin tullut ajatelleeksikaan ja kadun niistä jokaista. Uskon kaltainen koira ansaitsisi paljon paremman ohjaajan, jonka kanssa sen kyvyt pääsisivät uuteen valoon. Ajatus Uskosta jonkun toisen koirana saa minut kuitenkin surulliseksi ja olenkin iloinen että juuri tämä kyseinen koira tuli juuri minulle. Se on opettanut minua niin paljon.  Se opetti että hyvien asioiden eteen on nähtävä vaivaa ja pantava kaikkensa peliin. Se opetti että asioita on tarkasteltava päivä kerrallaan ja huomista on turha murehtia. Se opetti, kuinka ihana rotu collie voikaan olla ja ennenkaikkea se opetti mitä on todellinen ja pyyteetön rakkaus. Kaiken kaikkiaan, se on juuri sellainen ystävä josta haaveilin ja vielä vähän enemmän. Kiitos Usko <3




Ilonaihetta riittää muutakin. Uskon vatsa on ollut täysin oireeton lähes kahden kuukauden ajan. Paitsi että omistaja ei ole enää saanut harmaita hiuksia , on koiran olemus muuttunut positiivisesti. Koiran energiataso on lisääntynyt ja samalla tekemisenhalu sekä iloisuus. Kaikki tämä on ollut paitsi lepäämisen myös Trovetin peura&perunan, enteromicron sekä stomax lisäravinteen ansiota. Kaikki tämä rumba on puhunut ruokaaineyliherkkyyden puolesta ja luulen että oireita aihetti joko riisi, vehnä tai maissi.

Kesän alku tarkoittaa myös koulutuksen osalla uusia asioita. Olemme alustavasti ilmoittautuneet Koirakoulu Napakan tokon alo kurssille sekä hakukurssille. Tokon aloitus napakalla perustuu pitkälti sihen että haluan vahvistaa alon liikkeitä entisestään, saada uusia vinkkejä liikkeiden toimivuuteen  ja valmistaa Uskoa tuleviin kokeisiin.  Napakan ohjaaja kisaa itse koiriensa kanssa evl luokassa, joten olemme hyvissä käsissä.

Tokon lisäksi aloitukseen siirtyy myös haku. Olemme treenanneet hakua tähän mennessä lähinnä leikkimielellä, mutta haaveena olisi saada siitä tokon ohella toinen päälaji. Aika kuitenkin näyttää kuinka koira lajiin syttyy vai syttyykö ollenkaan. Lähtökohdat ovat kuitenkin mielestäni hyvät ja tästä onkin hyvä jatkaa eteenpäin. 

ja nyt kuvia! Kuvien ottajana toimi Noora Palovuori :) Kaikki kunnia hänelle.

Vähemmästäkin juoksemisesta menee pää pyörälle :D