Barffauksesta

Viimeisimmässä postauksessa mainitsin Uskon siirtyneen kokonaan raalle ja koska viimeisin nappulakokeilumme päättyi taas kerran fiaskoon. Tai no fiaskoon ja fiaskoon, en vain yksinkertaisesti kestänyt sitä P****n määrää. Tämä onkin tarina siitä , kuinka valintaan päädyttiin, ja mitä siitä on seurannut. Sanottakoon jo aluksi etten mainosta barffia sinä ainoana ja oikenana ruokavaihtoehtona enkä suolla mantraani teille kuin jehovan todistajat.  Tarkoitukseni on tuoda esiin omia kokemuksiani, siitä miten tämä ruokintatapa on meille sopeutunut.

http://www.topdog.fi/files/topdog.kotisivukone.com/mush-logo-global-rgb_1.png

Kun puhutaan koirien ruokinnasta on barf varmasti se IN aihe, josta riittää juttua niin suuntaan kuin toiseen. Kyseisen ruokintatavan kehitti Ian BillingHurst, australialainen eläinlääkäri, joka haaveili lunnonmukaisemmasta tavasta ruokkia koiransa. Itse sana barf koostuukin sanoista "Biologically Appropriate Raw Food " Eli kauniisti suomennettuna Biologisesti sopivaa raakaruokaa. 

Barffauksessa ideana on , että ruokavalion pohja koostuu 50-60% prosenttisesti lihasta, 25% luusta, 10% kasviksista ja 10% sisäelimistä. Todettakoon tähän alkuun jo ettei meillä noudateta tätä määritelmää täysin orjallisesti, luiden määrä ei ruokavaliossa ole laisinkaan noin suuri.


Minä en ole ikinä kulkenut muodin mukana, jos televisiossa on hehkutettu uutta dieettiä, vaatetta jne, olen lähes automaattisesti skipannut ne. Ollakseni aivan rehellinen, ajattelin ( ja ajattelen osittain edelleen)  myös barffin kohdalla että se on hiukan turhan paljon hehkutettu ja se on lanseerattu "jokaiselle koiralle sopivaksi ruokavalioksi". Jos Barf vastaisi yksin kaikkiin koiranruokinnan ongelmiin en uskoisi että , maailmassa olisi vielä näinkin paljon ruokaongelmien kanssa painivia omistajia ja koiria. Totuushan on että aivan kuten kuivamuonissa, barffi sopii toisille ja toisille sitten ei. Se ei ole ihmeruokaa, se ei ole lääke jokaiseen vaivaan ja ongelmaan.

http://classiquebmd.homestead.com/files/ws_barf_bone_logo.gif

No miksi helkutissa sitten syötän koiralleni barffia jos itsekkin epäilen sen ihmeellisyyttä, yksinkertaisesti siksi että se nyt sopii tuolle koiralle. En mieltäisi ruokavaliotamme täysin barffiksi vaan enemmän raakaruokinnan erääksi muodoksi. Siitä miten tätä ruokintatapaan päädyimme, oli puhdas halu kokeilla ja yrittää. Uskon kohdella monet nappulat vat osoittautuneet ihan hyviksi , mutta eivät tarpeeksi hyviksi ja epäily siitä että vatsaoireiden takana saattaisi piillä mm pölypunkkiallergia tai jokin allergia säilöntäaineelle puhui puolestaan.

Tässä murto-osa pakastimen sisällöstä 

Koska Barffi vaikutti alkuun täydelliseltä rakettitieteeltä, otin yhteyttä paikalliseen koirayritykseen nimeltä Sohvin Valinta , jossa Uskolle luotiin täysin sille lanseerattu ruokavalio. Koska olen surkea matikassa, ravintoaineiden laskeminen itse olisi ollut vaikeaa, ja ilman apua varmaan lähes mahdotonta :P. Siksi suosittelenkin ammattilaisen apuun kääntymistä asian tiimoilta. Rokintasuunnitelma oli vain 20 e luokkaa joten ei se kukkarolle käynyt ;).

Ruokaan totuttelu alkoi kahden viikon totuttelujaksolla, jonka aikana koira söi ainostaan raakaa kalkkunaa. Vähitellen ruokavalioon lisättiin: Nautaa, sikaa, kanaa, hevosta, lohta ja kalkkuna jäi vanhana ja hyvänä tuttuna. Kokeilujakson aikana sekä sika että nauta ovat jääneet pois, koska ne eivät jostain syystä sopineet nuorelle herralle, nämä korvattiinkin lampaalla.

Onko uudesta ruoka valiosta ollut sitten konkreettista hyötyä? Kyllä. Listaan nyt muutamia hyviä puolia joita raaka ravinto on mukanaan tuonut sekä niitä ei niin hyviä puolia.

Hyvät Puolet: 

+ Aktiivisuuden lisääntyminen: Tämä oli oikeastaan ensimmäinen piirre, jonka koirassa huomasi. Kahden viikon jälkeen Usko alkoi muuttua nukkujasta erittäin aktiiviseksi menijäksi. Konkreettisesti tämän huomasi esim juoksu lenkeistä, nykyään koira painaltaa menemään älytöntä vaihtua ja emäntä yrittää pysyä perässä.

+ Oppimiskyvyn lisääntyminen: Tämänkin seikka voi olla iän mukanaan tuomaa, mutta olen huomannut että Usko jaksaa keskittyä paremmin ite tekemiseen ja sillä on motivaatiota työskennellen eri tavalla kuin ennen. Ruokavalion muutos voi olla osasyyllinen muutokseen.

+ Stressin vähentyminen: Siis en todella tiedä mistä tämä on peräisin, mutta koira on jollain tavalla rennompi kuin ennen. Mietin itsekseni voisiko osasyy olla että se saa enemmän pureskeltavaa , Who knows.

+ Karvan kunto: Ensinnäkään sitä ei irtoa läheskään yhtä paljon ja se on paljon kiiltävämpää kuin ennen. Lisäksi se kasvaa kamalaa vauhtia.

+ Vatsan toimita: Ehkä se kaikista tärkein, Uskon vatsa on ollut koko kokeilun ajan normaali. Ripulia ei ole esiintynyt.  Jos tuloste on ollut löysempää, on asia korjaantunut itsestään, ilman asiaan puuttumista.

+ Massan lisääntyminen: Uskon kohdalla tämä on ainoastaan hyvä asia. Se oli hieman turhankin hoikka. Nyt paino on about 25 kg ja olen enemmän kuin tyytyväinen :D

+ Tiedän mitä koirani syö.

+ Maistuvuus: Ruokakupilla kuolataan, vingutaan ja hingutaan syömään.Kuppiin ei jää hitustakaan. Ei siis tietoa nirsoilusta.

+ Kaikkiruokaisuuden lisääntyminen: Kyllä, aloitettuani barffin olen huomannut kuinka tuon maha on alkanut vähitellen kestää paljon muutakin. Pitkästä aikaa olen uskaltanut antaa Uskolle esim ruuanjämiä.

Huonot Puolet: 

- Ajoittainen Ummetus. Liiallisen luun antamisen aiheuttamaa, hallittavissa sopivalla kuitumäärällä.

- Hinta: En oikeastaan tiedä miksi laitoin tämän tähän, mutta onhan totta, että on tämä hintavampaa kuin ostaa koiralle säkki ruokaa kuussa. Toisaalta tämänkin asian tiimoilta voi säästää ja ruok saada puolet halvemmalla esim tehtaanmyymälöistä. Itse olen syöttänyt mushin tuotteita, joiden saatavuus on ollut helppoa :) Mukaan pitää laskea tietenkin lisäravinteet.

- Monimutkaisuus: En oikein tiedä mitä termiä minun olisi tähän kannattanut käyttää mutta menköön nyt tällä. Kyllä, on totta ainesten sekoittaminen, sulatus, lisäravinteiden mittaaminen, on hankalampaa kuin iskeä mitallinen ruokaa kuppiin. Toisaalta olen aina pitänyt ruuan laitosta, varsinkin koiralle ,joten en näe tässä itselleni ongelmaa ;)


Tässäpä näitä. Painotan edelleen että nämä ovat yhden koiran kohdalla huomaamani muutokset. Se että kyseinen ruokintatapa toimii meillä ei takaa että se toimii kaikialla ja jos koiralla on vastaongelmia tai muuta vastavaa , suosittelen eläinlääkärillä käyntiä ennen ruokavalion ronkkaamista, jotta perimmäinen syy selviää.

Ensikertaan :)

Halloween oli ja meni, mutta tää oli ihan pakko laittaa... 

Suvi suloinen

Hyvää alkanutta kesäkuuta kaikille!


Kesä on saapunut ja jos sitä ei huomaa ulos katsoessa, niin sen huomaa viimeistään siitä kun koira on tiputtanut viimeisetkin karvansa ja kämppä näyttää siltä kuin karvainen tornado olisi pyörähtänyt kylässä.

Sillä välin kun muut lusivat lomilla, meikäläinen on aloittanut työt. Vietimmekin tuossa toukokuun ajan hiljaiseloa, sillä halusin ottaa parista lomaviikostani iron irti, ja olla tekemättä mitään järkevää. Koiralle tämä tarkoitti treenitaukoa, touhuamista koirakavereiden kanssa ja pitkiä lenkkejä.

Asiasta kukkaruukkuun, tänään on se päivä jolloin on kulunut tasan vuosi siitä kun eräs nimeltä mainitsematon pinokkio muutti luokseni asumaan. :) Asiaa juhlistettiin Jodan, lyhytkarvaisen colliepojan seurassa, jonka kanssa pistettiin myös pieni hehtaari metsää uusiksi. Kuvia tästä kohtaamisesta postauksen loppuun :)

Mitäpä vuosi onkaan siis pitänyt sisällään? Ensimmäisen koiran kohdalla kaikkihan on alkuun opettelua ja koirien maailmaan tutustumista. Näin jälkeen päin ajateltuna olisin voinut panostaa enemmän Uskon pentuaikaan, tein paljon virheitä joita en tuolloin tullut ajatelleeksikaan ja kadun niistä jokaista. Uskon kaltainen koira ansaitsisi paljon paremman ohjaajan, jonka kanssa sen kyvyt pääsisivät uuteen valoon. Ajatus Uskosta jonkun toisen koirana saa minut kuitenkin surulliseksi ja olenkin iloinen että juuri tämä kyseinen koira tuli juuri minulle. Se on opettanut minua niin paljon.  Se opetti että hyvien asioiden eteen on nähtävä vaivaa ja pantava kaikkensa peliin. Se opetti että asioita on tarkasteltava päivä kerrallaan ja huomista on turha murehtia. Se opetti, kuinka ihana rotu collie voikaan olla ja ennenkaikkea se opetti mitä on todellinen ja pyyteetön rakkaus. Kaiken kaikkiaan, se on juuri sellainen ystävä josta haaveilin ja vielä vähän enemmän. Kiitos Usko <3




Ilonaihetta riittää muutakin. Uskon vatsa on ollut täysin oireeton lähes kahden kuukauden ajan. Paitsi että omistaja ei ole enää saanut harmaita hiuksia , on koiran olemus muuttunut positiivisesti. Koiran energiataso on lisääntynyt ja samalla tekemisenhalu sekä iloisuus. Kaikki tämä on ollut paitsi lepäämisen myös Trovetin peura&perunan, enteromicron sekä stomax lisäravinteen ansiota. Kaikki tämä rumba on puhunut ruokaaineyliherkkyyden puolesta ja luulen että oireita aihetti joko riisi, vehnä tai maissi.

Kesän alku tarkoittaa myös koulutuksen osalla uusia asioita. Olemme alustavasti ilmoittautuneet Koirakoulu Napakan tokon alo kurssille sekä hakukurssille. Tokon aloitus napakalla perustuu pitkälti sihen että haluan vahvistaa alon liikkeitä entisestään, saada uusia vinkkejä liikkeiden toimivuuteen  ja valmistaa Uskoa tuleviin kokeisiin.  Napakan ohjaaja kisaa itse koiriensa kanssa evl luokassa, joten olemme hyvissä käsissä.

Tokon lisäksi aloitukseen siirtyy myös haku. Olemme treenanneet hakua tähän mennessä lähinnä leikkimielellä, mutta haaveena olisi saada siitä tokon ohella toinen päälaji. Aika kuitenkin näyttää kuinka koira lajiin syttyy vai syttyykö ollenkaan. Lähtökohdat ovat kuitenkin mielestäni hyvät ja tästä onkin hyvä jatkaa eteenpäin. 

ja nyt kuvia! Kuvien ottajana toimi Noora Palovuori :) Kaikki kunnia hänelle.

Vähemmästäkin juoksemisesta menee pää pyörälle :D

Tutkimuspöydällä

Tervehdys väki!

Koiranomistajan velvollisuuksiin kuuluu yleisesti koiran kunnosta ylläpitäminen, ja tätä arkemme on nimenomaan ollut viimeisen parin päivän ajan. Usko saikin tänä vuonna astetta ikävämmän syntymäpäivälahjan kun mahavaivat palasivat kaksi päivää sitten ja tänään matkamme vei kohti Joensuun kaupungin eläinlääkäriasemaa.

Olen pari päivää ollut niin hermona odottaen kauhulla tämän päivän lääkäriä. Mieleni värittäessä suurimpia uhkakuvia käskee järki samanaikaisesti ottamaan iisisti ja odottamaan rauhassa. Hermoni ovat olleet koetuksella myös jatkuvien painajaisten takia, enkä ole oikein saanut nukkuttua. Painajaisissa kannan elotonta koiraa sylissäni pois eläinlääkäristä..

Pari viimeistä päivää ovat myös muistuttaneet siitä, kuinka voimakkaasti olen kiintynyt tuohon olentoon. Ei ole mitään jota en tekisi Uskon vuoksi, ja menen vaikka harmaan kiven jotta tuo koira saataisiin kuntoon. Se on niin rakas ja paras kaikin tavoin, en vaihtaisi sitä mistään hinnasta <3

Aamulla hermoillessani koiran vointia, hetken helpotusta toi kuitenkin aamulenkki jonka aikana koira piristyi todella paljon. Se leikki, juoksi ympäri silkasta juoksemisen riemusta ja oli vain onnellinen, se sai hetkeksi hermoheikonkin omistajan unohtamaan huolet ja murheet. Kotiin päästyämme koirassa ilmeni kuitenkin muutosta. Usko alkoi kipuilla voimakkaasti, se nousi ylös makuulta jatkuvasti ja vaihtoi paikkaa, liikehtien levottomasti paikasta toiseen. se myös venytteli raajojaan herkeämättä.

Olen lukenut koirien terveyteen liittyviä artikkeleita suhteellisen paljon ja aloin jo epäillä mahdollista mahalaukun kiertymää.. Soitto siis ell ja pääsimme sinne heti lyhyellä varoitusajalla. Koiran olo helpottui selkeästi matkan aikana ja lääkäriin päästessämme Usko oli jo normaali oma itsensä.

Kuitenkin, lääkäri halusi ottaa Uskosta kuvat varmistaakseen ettei sillä olisi mitään epänormaalia suolistossaan. Olin jo siinä vaiheessa sen asteisessa paniikissa että itkin kun koira valui tiedottomana lattialle. Painajaisen näkymä elottomasta koirasta heräsi. Usko kiikutettiin röntgeniin ja minä ja isäni jäimme odotushuoneeseen odottamaan röntgenien sekä verikokeen tuloksia. Aika mateli todella hitaasti, jokainen sekunti tuntui ylitsepääsemättömän pitkältä.

Viimein röntgen oli ohi ja hoitaja tuli ohimennen ilmoittamaan veriarvojen olevan täysin normaalit ja käski odottaa vielä hetken. Kun viimein pääsin koiran luo, se makasi taju kankaalla röntgenhuoneen lattialla. Olin ohimennen kysäissyt olisiko röntgenissä samalla mahdollisuutta vilkaista Uskon lonkkia ja kyynäriä. Kun hoitaja saapui luoksemme hän totesi laajemman verenkuvan olevan normaalit ja lonkkien ja kyynärien näyttävän todella hyviltä. Lisää hyviä uutisia satoi. Suolistossa ei röntgenien mukaan ollut mitään epäilyttävää ja kipuiluun joka Uskolla oli johtui todennäköisesti ilmasta jota suolistoon oli kertynyt runsaanlaisesti. ( syynä varmasti antamani canicur kuuri joka vei ripulin mennessää, mutta aiheutti samalla sitten ummetusta)  Meinasin hyppiä riemusta. Ei vierasesineitä, ei mahalaukun kiertymää, priimat lonkat ja kyynärät sekä loistavat veriarvot <3 olin niin onnellinen että lääkärin saapuessa huoneeseen halasin häntä ja kiitin vuolaasti koiran hyvästä
hoidosta.

Usko-polo heräämössä

Usko sai heräämispiikin ja pikkuhiljaa tajunnan rajamailla seikkaillut haukku alkoi heräillä. Usko reppana ei ollut nukutuksestaan lainkaan iloinen, ja hoiperteli kuin känniläinen illan pimeinä tunteina etsien kotiaan. Jäädessämme odottamaan lääkäriä, Usko viihdytti koko asiakaskuntaa, ulvomalla ja vinkumalla kuin heikkopäinen. Eihän toiselle saisi nauraa, mutta koko tilanteen raukeamisen jälkeen en oikein osannut tehdä muutakaan. :D

Saimme mukaamme lääkkeitä poistamaan mahdollista heräämisen aiheuttamaa pahoinvointia sekä ihmisillekkin tutun cuplaton kuurin sitomaan mahassa olevaa ilmaa itseensä. Uskon haima-arvot lähtivät pidemmälle tutkimuksiin ja niiden tulosten pitäisi saapua huomenissa, lääkärin mukaan niiden mukaan katsotaan sitten jatkotoimenpiteitä. Hänen mukaansa tällä erää näyttää siltä että koiralla on vain poikkeuksellisen reakatiivinen vatsa joka saattaa mennä kuralle pelkän stressin seurauksesta, varma hän ei ole mutta näin hän olettaa. Tämän nojalla,  Usko sai mukaansa myös herkkävatsaisille koirille suunnatun ruuan Royal Canin Gastro Intestinal, josta olen lukenut paljon hyviä kokemuksia.

Vaikka koko episodi voidaan pitkälti pistää meikäläisen heimoherkkouden piikkiin, olen onnellinen että vein Uskon tutkimuksiin ja että mitään vakavaa ei löytynyt :) Emännänkin stressi on lähtenyt purkautumaan päänsäryn muodossa ja burana on bestis ainakin tämän päivän ajan..