Uusi ulkoasu ja kuulumisia

Taas on vierähtänyt niinkin pitkä tauko blogin päivittämisestä, että ihan hävettää. Paljon on taas ehtinyt tapahtua ja hieman onkin hankala päättää mistä kannattaisi tämä päivittäminen aloittaa.
Noh ,todettakoon tähän ihan alkuun , vaikka se että kuten huomaatte blogin layoutti on uudistunut radikaalilla tavalla, sillä edellinen sekametelisoppaa muistuttava sähellys oli epäselvä paitsi itselleni varmaan myös teille lukijoille. Uudistunut ulkonäkö innostakoon myös minun kirjoittamistani!!

Perkele ylös siitä!

Aloitetaan hieman koulutus asioista. Kesän koulutukset olivat ja menivät ja ehdimme kokonaisuudessaan osallistua seuraaville kursseille: toko alo-kurssi, avo-kurssi, haku-kurssi. Tekemistä siis riitti ja Uskokin osoittautui oikein pätöisäksi tapaukseksi, vaikka alkuun mietinkin riittääkö nuoren miehen kärsivällisyys kaikkeen. Omaksi ilokseni voin kyllä todeta, että Usko alkaa olla pian tokon alokasluokkaan valmis. Tosin joudumme viettämään yli kuukauden mittaisen treenitauon, vatsapöpön ja heti sitä seuranneen kennelyskän vuoksi, joka on vaikuttanut tilanteeseen jonkin verran. Saimme muun muassa heittää hyvästin liperin toko-kokeille. Noh ,onnekseen kokeet tuskin suomen maasta loppuvat.

Kursseista on ollut kaikkinensa suuren suuri hyöty ja olen ainakin omasta mielestäni kehittynyt koiranohjaajana, mutta toisaalta alkanut vaatia itseltäni enemmän ja enemmän. Uskon täyttäessä hiljattain peräti 1ja puoli vuotta on arki muuttunut sangen jouhevaksi, huolimatta nuoren miehen välistä jalkojenväliin suuntautuneesta ajattelusta.  Pääosin hommat ovat kuitenkin sujuneet sulassa yhteisymmärryksessä.

Oppimisessa on tietenkin ollut kolikon kääntöpuoli, koska mitä enemmän koirista ymmärrän sitä enemmän tajuan etten oikeastaan käsitä mitään. Koiran ostaessani kuvittelin olevani edes jotenkin perillä asioista ja arvatenkin sama luulo jatkui aina siihen asti kunnes aloin harrastamaan. Kukkaset minä mitään koirista tiedän, hyvä että tiedän mistä koira alkaa ja mihin se päättyy. Eräs koiramaailman viehätyksistä onkin että koko ajan voi oppia uutta. Myönnän omalla kohdallani että aina kun näen koirakon , joka on kansankielellä parempi kuin me, koen että ryömin vasta lastentarhassa kun nuo opiskelevat jo opistotasolla. Tunnen ihailua näitä koirakoita kohtaan ja usein mietinkin mikä on se salaisuus että jokus saakin koiransa toimimaan tietyllä tavalla. Karu fakta lienee ettei salaisuutta olekkaan , on vain hyvä ohjaaja-koira suhde ja siihen yritän itsekin pyrkiä.

Nyt syksyn saapuessa, onkin ollut sitten jälki ja nosework kurssin vuoro. Tiesin jo pitkälti kurssille mentäessä, että tässä mahtaa olla tuon elikon laji, se kun viihtyisi tuoksujen perässä pitkätkin ajat.  Ensimmäisillä jäljillä Usko oli hieman hoomoilasena , vaikka olen sille joskus jälkeä tallannut, mutta pienen alkukitkan jälkeen homma alkoi luistaa.  Työskentely oli tarkkaa ja järjestelmällistä, mitä nyt muutama nakinpala jäljelle jäi, mutta kaikkinensa oikein pätevää toimintaa ;)

Uskon käyttö erilaisia harrastuksia ajatellen sai minut viemään sen myös virallisiin luustokuviin. Heikkohermoisuudestani johtuen olin ehtinyt ja maalata pirun kuvia seinälle. Eniten minua mietitytti jalan ajoittainen naksuminen, ja tohtori diagnoosi toiselta nimeltänsä google, pelotteli jo mahdollisilla nivelvaivoilla. Onnekseen Eläinlääkäri näki jo kättelyssä ettei koiran luustossa ole häikkää ja kuvat lähtivät seuraavanlaisina: A ja A/B lonkat, 0/0 kyynärät, selkä LTV0, kintereet ja polvet ok. Ja kennelliittohan lausui:

Aika huojentavaa ja kouhkaaminen nivelvaivojen osalta päätyi sarjassamme "luulosairas koiranomistaja" Selkälausuntoa odotellessa ;)

Harrastamisen viimeinenkin este on siis poistunut ja voimme jatkaa samaan malliin. Myös aikaisemmin oirellut vasta on pysytellyt hyvänä jo jonkin aikaa ( koputtaa puuuta) ja toivon että sama meininki jatkuisi hamaan hautaan asti.

Vatsan toimivuus on ollut luullakseni pitkälti raakaruokinnan ansiota, siirryimme kyseiseen ruokintapaan vähän vajaa kaksi kuukautta sitten ja tulokset ovat olleet suurimmilta osin positiivisia. Koira on saanut kiiltoa ja eloa turkkinsa, vatsa on toiminut hyvin ja energiataso on noussut silmiinpistävästi. Kokonaisia luita Usko ei vielä syö , mutta jauhettu luumassa on suurta herkkua. Mainostan tässä nyt samaan syssyyn Sohvin Valintaa , joka loi Uskolle tämän ruokavalion ja vieläpä edullisesti ( jos minulta kysytään.) Itse en olisi uskaltanut barffaamaan suinpäin lähteä vaan kaikki saatavilla oleva apu oli tarpeen, jotta koira saa ravinnosta tarvitsemansa aineet. Kirjoittelen barffauksesta varmasti jatkossa lisääkin, riippuen siitä mihin suuntaan koiran vointi etenee :) Tällä hetkellä näyttää kuitenkin hyvältä!

Näihin tunnelmiin tällä kertaa :P