Dawn of new beginning?

Tervehdys pitkästä aikaa!


Yhtenä päivänä rupesin tässä miettimään tämän blogin elämää ja sitä mitä tästä kirjoittamisesta tulee. Viime vuonna ehdin kirjoittaa kunnioitettavat kolme postausta, kunne kirjoittaminen jäi vähemmälle.  En ryhdy yksityiskohtaisesti puimaan syitä tähän, koska mielestäni ne eivät internettiin kuulu , mutta sanottakoon että viime vuoden lopussa tapahtui niin paljon odottamattomia asioita, jotka pistivät prioriteettilistauksen uusiksi ja kirjoittaminen sai jäädä, ainakin hetkeksi. Onneksi eräs nimeltä mainitsematon puikkoturpa, on pitänyt emäntänsä liikenteessä, ajattelematta niitä asioita jotka pistivät lähes kaiken uusiksi vuodenvaihteessa. Uskolle siitä suuri kiitos, olet paras poika <3 nbsp="">

En ole oikein koskaan ollut ihminen, joka purkaa tuntojaan paperille, varsinkaan muiden julkiseksi nähtäväksi, mutta toisaalta en ole myöskään ihminen joka pitää asiat itsellään ja mököttää nurkassa kun ei saa sanoja sanotuksi. Siksipä, blogi kokee uuden tulemisen peräti 7 kk jälkeen. Toimikoon tämä nyt henkireikänä kaikkien mahdollisten koiramaisten tuntojen purkamiseen. 

Mutta siis mitä meille kuuluu? 

Paljon on ehtinyt tapahtua puolessa vuodessa, ja ensi kuussa tulee täyteen 1 vuosi Uskontäytteistä elämää :D. etukäteis onnittelut sankarille, joka ei voisi syntymäpäivistä perustaa pätkääkään onhan jokainen päivä juhlan arvoinen. Emäntä kuitenkin toteaa, ettei paremmin vietettyä vuotta voisi ollakaan !!

Olin mäkin joskus pieni ja söpö...Nyt olen enää söpö. 

Viime vuosi kului pitkälti yhteiseen elämään opeteltaessa ja yhdessä elämiseen tottumisessa. Raahasin Uskoa paikasta toiseen, ja tutustuimme paljon uusiin ja ihaniin ihmisiin. Suuri kunnia kuuluu myös Joensuun collieporukoille, jotka ovat kannustaneet ja olleet mukana myös niinä huonompina päivinä. Kiitos ja kumarrus teille siitä! On yksinkertaisesti upeaa, että aktiivisia rodun harrastajia löytyy myös täältä rajan tuntumasta :) 

Minäkö tottelematon, älä naurata. 

Usko itse elää tällä hetkellä sangen vaihdeikasta elämää. Vaihdeikasta siinä mielessä, että aiemmin niin kuuliaisesta koirasta on kehittynyt murrosikäinen nuorimies, jonka kanssa on aina " välistä" väännettävä vitsaa siitä kuka talossa määrää.  Yleensä yksi verenhimoinen katse riittää palauttamaan nuoren hormoonipöllyissä vaeltavan nuoren miehen takaisin ruotuun :) Kiltti poikahan se pohjimmiltaan on eikä mutsin kanssa asetuta mielellään ristikkäin.

Murrosikään siirtyminen on tuonut jonkin verran haastetta koulutukseen liittyen. Nuori mies, jota kiinnostaisi kaikki muu paitsi oleellinen on ollut joskus hankala saada keskittymään siihen hihnan toisessa päässä kirkuvaan emäntään . Näinä vaikeina aikoina, olen kuitenkin lähinnä panostanut siihen että kaikki mitä sitten yhdessä teemmekin olisi mahdollisimman mukavaa ja koiraa motivoivaa. Pientä edistystä tapahtuu koko ajan, joten ei tässä "toivottavasti" olla ihan pitkin ryteikköjä menossa. Mutta tähänkin voidaan sitten todeta että aika kasvattaa niin koiraa kuin hihnanpäätäkin parempaan suuntaan ja toivottavasti myös siellä aivokapasiteetin ja järjen puolella tapahtuu positiiviseen suuntaan. :D Olisihan se pitänyt tietää kun uroskoiran otit.... On hyvin perinteinen kommentti. 

Mitä itse harrastamiseen tulee, on tottelevaisuus koulutus muodostunut osaksi viikottaista treenaamistamme. Jo vuonna miekka ja kivi, jolloin koirasta ei vielä ollut tietoakaan ei tottelevaisuuskoulutus kiinnostanut hirveän paljon. Homma vaikutti vähän liian hifistelyltä minun makuuni, enkä kiellä ettenkö joskus ajattelisi näin yhä. Kuitenkin Tottelevaisuus on vienyt mukanaan, ja vaikka meistä ei suomen tokovalioita tulisikaan, harjoittelemme me tottelevaisuutta, vaikka ihan vaan sitten koska se on kivaa ja koska yksinkertaisesti on kivaa omistaa koira jonka kanssa ei tarvitse pelätä, että se käyttäytyisi huonosti ( < tämähän on siis tavoite ei tämän hetken tilanne :P ) 

Tokoa siis vaan mitäpä muuta? Uusi vuosi tarkoittaa uusia uria ja latuja. Tänä vuonna tarkoitus olisikin siis lähteä kokeilemaan paljon kaikkea uutta. Eniten ehkä odotan keväällä alkavaa hajuerottelun kurssia, joka jo kuvaukseltaan vaikutti sellaiselta " I must have that".  Koska toko on, kuten edellä mainitsin, laji joka vaatii täsmällisyyttä ja tarkkaa silmää, täytyy ainakin omasta mielestäni vastapainona olla jotain jossa suoritus ei vaadi liikaa ajattelua, vaan se saa olla kaikin puolin vapaampaa ja mikäs sen parempaa kuin nenänkäyttö :) 

Ei meistä varmaan koskaan tule mestareita, parhaita tai saati muistettavia, mutta niin kauan kuin hauskaa piisaa ei muulla ole väliä. 

Myös näyttelyissä olisi tarkoitus pyörähtää. On kuitenkin jo alkuun myönnettävä etten koe olevani, ainakaan tässä vaiheessa vannoutunut näyttelyihminen, mutta tilannehan saattaa muuttua ajan myötä. Ehkä yksi syy näyttely-innottomuuteeni on yksinkertaisesti se etten kestä sitä mihin ulkomuotojalostus on ajanut tiettyjä rotuja, enkä usko että minun täytyy erikseen antaa tähän esimerkkejä. Toivoa sopii ettei collielle käy näin, vaikka katsellessani Cruftsin tänä vuonna, osanottajia collieden osalta, teki mieleni painaa pää tyynyyn ja itkeä. Koirat alkavat muistuttaa enemmän ja enemmän nallekarhumaisia chow choweja kuin collieta ( liekö sama tuomari ollut arvostelemassa rotuja :/ ). 

Olihan osanottajissa omaan silmään ihan mukiinmeneviä yksilöitä, mutta englanninmaan ihannecollie tuntuu silti olevan kaukana siitä mitä se esimerkiksi suomessa on. Kauhulla...anteeksi... kiinnostuksella odotan saapuuko kyseinen ihanne suomeen vai jatkaako armas kotimaamme siitä mihin se on nyt päässyt.  Upeaa kuitenkin on että kotimaassamme on alettu herätä siihen että colliesta on paljon muuksikin kuin pelkäksi näyttelykoiraksi. Muutokset eivät tapahdu hetkessä , varsinkaan ihmisten asenteissa , vaan pikkuhiljaa, ja toivonkin että rotumme vielä jonain päivänä nähdään potentiaalisena harratustoverina siinä missä esimerkiksi tämän hetken muotirotu bortsu. 

Kuva puhukoon puolestaan.

Arvostan kuitenkin ihmisiä, jotka jaksavat koiriensa kanssa näyttelyissä käydä ja  rakentavat koko ajan sitä rodunomaista pohjaa joka jalostukseen kuuluu. itse vain toivoisin näyttely-instituution muuttumista, terveyspohjaisempaan suuntaan ja suuntaan, jossa arvostettaisiin enemmän sitä koiran käyttöpuolta. 

Että tällaistä tällä kertaa :) Paljon on pohdittavaa koiramaailman osalta ja siitä tulenkin jatkossa päivittämään. Tieto ja taito kertyy niin, että uutta koiraharrastajaa kuten minua ihan välillä pelottaa se mitä tietä lähtisin seuraamaan. Koiramaailma on hämmästyttävän laaja. Omaa koiraa ottaessani luulin tietäväni suhteellisen paljon koirista, mutta arvatkaapa mitä, mitä enemmän käyn koulutuksissa ja mitä enemmän koiriin paneudun huomaan että minähän en oikeastaan tiedä mitää. Tämä seikka ahdistaa minua suunnattomasti, mutta toisaalta taas se saa suorastaan janoamaan lisää tietoa. Haluan oppia hyväksi kouluttajaksi, mutta ennenkaikkea haluan olla hyvä koiranomistaja. 

Tervetuloa takaisin Lukemaan!

Ollaan kavereita jookos niinku ananas ja kookos.