Itku pitkästä ilosta

Niinpä niin...

Olen aina tiennyt että elämä on yhtä vuoristorataa monelta osin, mutta välillä tämä pohjanoteeraus iskee vasten kasvoja kuin nyrkki konsanaan.

Kaikki joiden kanssa olen ollut lähemmin tekemisissä, tietävät että Usko on kärsinyt jos jonkin sortin mahavaivoista lyhyen elämänsä ajan. Välillä on ollut helpompaa ja välillä vaikeampaa. Mahavaivat ovat olleet pääosin ripulointia jota esiintyy meillä suhteellisen usein, ja jonka kanssa ollaan saatu juosta eläinlääkärillä ties kuinka monta kertaa. Siltä on otettu laajempi verenkuva noin puolivuotiaana, giardia-testi ja vaikka ties mitä. Ainut mitä löytyi olivat hieman koholla olleet haima-arvot, mutta niitä ei osattu yhdistää mihinkään sairauteen.

Reipas pikku potilas

Kuten arvata saattaa, ripulointi alkoi taas viime viikolla, ja kuten aikaisempina kertoinakin, olen varannut tällaisiä tapauksia varten canicur kuurin lääkekaappiimme. Canicur on aikaisemmin vienyt ripulin mennessään muttei tällä kertaa. Lisäksi ripuli oli erilaista kuin aiemmin, seassa oli nyt limaa, joka viittasi paksusuoliongelmiin.  Ahkera maitohappobakteereilla leikkimisen ja riisin ja kanan keittelyn jälkeen, koira palasi hetken taas normaaliksi ja parin päivän normaaliolon jälkeen,  uskaltauduin lähtemään sen kanssa tokoonkin.

Oireet kuitenkin palasivat torstaina, ja silloin soitin Aholle, joka määräsi Uskolle antibioottikuurin sekä kortisonikuurin. Kuurin aloittamisen jälkeen koira ei ole enää onneksi ripuloinut... Ahon kanssa sovimme että mikäli kuuri ei tehoa toivotulla tavalla, on sen jälkeen edessä allergia-testi ja laajat uloste-tutkimukset.  Kaikki tämä sai minut ajattelemaan ja tekemään summasummarun yhtälöitä.

Usko on aina ollut herkkävatsainen koira, ja osittain luulen että se johtuu siitä että stressaannuttuaan se reagoi voimakkaasti vatsallaan. Tämä näkyi muun muassa päivänä sen jälkeen kun olimme käyneet paimentamassa, vatsa oli seuraavat päivät löysällä. Kuitenkin vatsan sekaisin oloa, on ilmennyt niinkin usein, etten enää osannut yhdistää stressaavia tilanteita mahan löysyyteen. Ruokavaliokaan ei ole muuttunut niin radikaalisti että se aiheuttaisi vatsan sekavuutta, muutama koirille suunnattu nami on aiheuttanut vatsanoireita muttei muuta.

Kaikki tämä ja erityisesti keskustelu Ahon kanssa, sai minut muutamaan todennäköiseen vaihtoehtoon:

 a)  Joko Uskolla on paksusuolentulehdus, joka on aiheutunut esim bakteerista, viruksesta, tai sitten sen on laukaissut stressi

b)  Uskolla on jokin yliherkkyyttä aiheuttava allergia.

c)  (Tämä on se pahin vaihtoehto) Usko voi sairastaa IBD:tä, suomennettuna kroonista suolistotulehdusta, johon ei ole olemassa hoitokeinoa. Sitä voidaan kuitenkin lääkitä ja kontrolloida
ruokavaliolla.

Keskustellessani Ahon kanssa hän ei sulkenut kroonisen suolistotulehduksen mahdollisuutta pois, mutta käski odottaa antibioottikuurin loppumista ja katsoa miten koira reagoi kun kuuri loppuu. ( Kuitenkin hän lopussa mainitsi ,että oli määrännyt kortisonikuurin juurikin Uskon hoitohistorian takia ja koska IBD:tä ei voitaisi laskea pois laskuista...)
Ohjeeksi hän antoi myös mahdollisen yksinkertaistetun ruokavalion, ja ruoka jaettuna moneen pieneen annokseen päivittäin.

Olen kulkenut pari päivää kuin sumussa. En vaan voi sanoin kuvata miten pahalta tuntuu..Syytän tapahtuneesta jatkuvasti itseäni ja mietin olisiko minun pitänyt toimia jotenkin toisin...  Välillä vollottanut koiran turkkiin ja välillä toistanut "kyllä se siitä Laura". Sisälläni asuu pieni pessimisti sillä aina kun jotain tällaista sattuu ajattelen automaattisesti pahinta ja ikään kuin valmistan itseäni siihen mitä on tulossa. Näin ei pitäisi tietenkään tehdä...Posiitiviisena asian että koira voi olosuhteisiin nähden hyvin ja syö ja juo normaalisti. Nytkin se yrittää leikkiä... reipas poika. <3