Hyvää toukokuuta kaikille!
On kulunut pari viikkoa viime päivittelystä tänne ,joten on taas korkea aika päivittää Uskon kuulumisia :)
Aloitetaanpa siitä hyvin perinteisestä murheenkyynistä eli vatsasta. Uskon vatsa on voinut erittäin hyvin. Ruokavalion muutoksen, tarkan eliminaatiodieetin ja enteromicrokapseleiden avulla koirasta on jälleen tullut , oma iloinen itsensä. En oikeasti osaa kuvatakkaan miten iloinen olen ,kun nään koiran temmeltämässä ja saamassa hepuleita kuten aina ennenkin. Kuitenkin, Juha Sipilää tässä lainaten totean " Pessimisti ei pety". En aseta liian suuria toiveita tuon mahan "täysin" kuntoon saamiseen ainakaan vielä, ja on parempi olla liikenteessä hieman pessimistisellä kannalla ,jos jossain vaiheessa tulee takapakkia.
Pari viikko on näin ollen mennyt oikeastaan pelkästään levätessä ja parannellessa, tuota kovan onnen pakkia. Stressiä välttääksemme, ulkoilimme paljon metsissä ja mahdollisimman paljon irti. Treenauskin on jäänyt vähemmälle, stressin välttämiseksi koiran aktivointi on tapahtunut periaatteessa ainoastaan neöjän seinän sisällä, kotioloissa. On se vaan sopeutuvainen elukka! Se ei ole hyppinyt seinille koko tänä aikana ihmetellen ,kun ei mitään tehdä. Kun, viimein eilen sitten otimme hiukan treeniä ja suuntasimme kentälle tekemään hiukan seuruupätkiä ja ihan vain periaatteessa leikkimään ,oli koira kuin ilmiliekeissä. Se sai hepuleita lähes joka liikkeen jälkeen, kehuttuani sitä ja riepotti lelua kuin viimeistä päivää. Hyvä paluu treenikentille etten sanoisi ;)
Jotta tämä blogi ei nyt muuttuisi pelkäksi sairaskertomukseksi, siirtykäämme muuhun asiaan. Viime viikon perjantaina, eli tasan viikko sitten, Usko korkkasi misseily-uransa käyntiin, osallistumalla Josepan perinteisiin Vappumätsäreihin. Vaikka kyseessä olikin vain mätsäri, otti allekirjoittanut sen erittäin suurella jännityksellä, jopa niin suurella etten meinannut edes kehään asti päästä. Usko sijoittui kuitenkin hienosti ja sain ensimmäisestä kehästä Punaisen nauhan. :) Vaikka koissu yrittin tappaa tuomarin suuteloimalla tätä, kuten ranskalaiset kuunaan, olin silti todella ylpeä pojasta. Se jaksoi pääosin hienosti keskittyä itse tekemiseen, eikä hökellellyt turhia.
Samaan syssyyn ilmoittauduimme, paikan päälle alkavalle koiratanssikurssillekin :D. Isä kysyi kuullessaan asiasta: " Jaa, meinasittekos vallan Tanhua, Tangoa vai peräti Tankotanssia. Olen jo ties kuinka kauan seurannut koiratanssikilpailuita ja esityksiä, ja haaveillut salaa että " hei tuotahan olisi ihan jees päästä kokeilemaan". Parhaimmillaan esitykset ovat niin lumoavan upeita että pari kertaa on tullut kyyneleitäkin vuodatettua.
Eli välillä muutakin kuin epäonnea :) On vaan niin huippua nähdä että oma koissu voi hyvin. Jos luoja suo tästä alkaakin sitten uusitreenauskausi ja uudet kujeet :)
Hyvää viikonloppua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti