Tänään 16.4.2015 Täytti, Millake's noble brine anti alias Usko tasan yksi vuotta! Sillä aikaa kun emäntä on puinut ajanlentoa ja omaa ikääntymistään siinä sivussa, on haukku toipunut viikon lääkärireissusta hyvin :) Tuloste ei ole vieläkään ihan normaalia, mutta pikkuhiljaa kohti parempaa suolentoimintaa...
You know I can't smile without you
I can't smile without you
I can't laugh and I can't sing
I'm finding it hard to do anything
You see I feel sad when you're sad
I feel glad when you're glad
If you only knew what I'm going through
I just can't smile without you
You came along just like a song
And brightened my day
Who would of believed that you were part of a dream
Now it all seems light years away
Onnea Usko rakas!
Kun pakolliset onnentoivotukset on huudeltu..siirryn muuhun asiaan. Saimme haasteen Ilonalta ja Halti pojalta. Tarkoitus olisikin nyt vastata haasteeseen ja vastata kouralliseen collieaiheisia kysymyksiä :)
1. Miten päädyit ottamaan collien?
Aloitetaas sitten ihan alusta... Kun perheeni joutui luopumaan labradorinnoutaja Dannystä, minun ollessani noin 10 vuotias, haaveilin pitkään toisesta labbiksesta. Sekin olisi ollut tietenkin poika ja nimeltään Danny.
Ikää kuitenkin karttui ja rotuvaihtoehdot vaihtuivat. Katseeni kääntyi paimenkoiriin ja erityisesti saksanpaimeniin, mutta rotu jäi pois vaihtoehdoista terveystilanteen vuoksi, enkä ensikertalaisena olisi muutenkaan välttämättä olisi pystynyt hallitsemaan kys. rotua.
Lukio-aikoina, liityin joensuun dog-sitteri kerhoon ja sitä kautta sain kokemusta eri roduista. Työskenneltyäni noin vuoden sitterinä kohtasin collien. En normaalisti sano ,että se oli rakkautta ensisilmäyksellä, koska en oikein usko sellaiseen , mutta nyt teen poikkeuksen. :) Se koira valloitti sydämmeni aika lahjakkaasti. Lenkiltä tultuamme pestessäni sen tassuja, painoin pääni sen paksuun karvaan ja olimme siinä ties kuinka kauan. Silloin päätin että haluan joskus collien.
Tappelin pitkään lyhytkarvaisen ja pitkäkarvaisen version välillä, ja loppua kohti totesin että antaa kohtalon päättää, se kumpi versio ensin vastaan tulee ulkona muuttaa luokseni. En koe rotujen välistä eroa suurena, ja pidänkin hyvää nahkaa ja pehkoa hyvin samankaltaisina. Samaisena päivänä kesätöissä sitten tiirailin ikkunasta ulos ja kas..kas muuan nainen ulkoilutti ei yhtä vaan peräti kolmea pehkoa.. ( kys henkilö tunnistanee itsensä tekstistä...) Päätös oli tehty :)
2. Mitä ominaisuuksia tahtoisit colliessa rotuna parantaa?
Toivoisin että kasvattajat kiinnnittäisivät huomiota eritoten rodun terveyteen, toimintakykyyn, ääni-ja alustavarmuuteen sekä rohkeuteen. Lukiessa ihmisten kokemuksia rodusta kuulee usein puhuttavat aroista ja hermoheikoista koirista, ja vaikka en itse ole näitä tavannut niin en kyseenalaista etteikö tälläisiäkin koiria olisi. Ylipäätään hajontaa collierodussa olisi hyvä saada jotenkin tiivistettyä.
3. Onko koirasi mielestäsi sellainen, kuin kuvittelitkin collien olevan? Yllättikö jokin?
Usko on vastannut aika pitkälti odotuksiani. On kuitenkin muutama asia joista olen yllättynyt. Ensinnäkin kun luin collien rotumääritelmää, kuvittelin saavani vieraisiin pidättäytyväisesti suhtautuvan koiran jolle se oma porukka on se paras. Ja kukkaset, tuo rakastaa kaikkia ja kaikkea :D Pidättäytyväiseksi sitä ei voine siis sanoa...
Myös rohkeus ja oma pää yllätti. Tuo ei tee oikeastaan mitään ns ilmaiseksi ja yhteistyön halua on saatu hakea. Nykyisin Usko kyllä tekee hommia aika mukavasti ja taitaa , ainakin salaa, tykätäkin siitä ;)
4. Oletko miettinyt, tuleeko seuraavakin koirasi olemaan collie, vai jotakin muuta rotua?
Ainakin toistaiseksi haaveilen toisen collien ottamisesta. Tässä rodussa on jotain sellaista mikä tuntuu omalta. Kuitenkin listallani on monta rotua, jotka kiinnostavat jollain tasolla, mainittakoon nyt esimerkiksi bordercollie, kelpie sekä lanchashire heeler. :) Aika kuitenkin näyttää minkäläisiä karvaturpia talossa tulee asustamaan ;) mutta sanottakoon etten colliesta hevillä luovu.
5. Mikä on koirasi huonoin puoli (yksi ominaisuus)?
Ehdottomasti mahavaivat. Jos saisin yhden ominaisuuden koirastani pois niin se olisi ehdottomasti tuo. Joka päivä on omanlaisensa jännitysnäytelmä kun pitää miettiä minkä laista tulostetta koira tällä kertaa perästään päästää . Onneksi tähänkin voidaan todeta että elämä tälläisen herkkämasunkin kanssa onnistuu kunhan on vain tarkka mitä tuo suuhunsa pistää... Ruokavalio on meillä nyt hiukan hakusessa , mutta katsotaan..katsotaan.
6. Entä paras puoli (yksi ominaisuus)?
Ehdottomasti ehkä sopeutuvuus eri tilanteisiin. Tuon kanssa voi oikeastaan mennä ja tulla kuinka lystää eikä koskaan tarvitse pelätä, etteikö se pärjäisi. Esimerkkinä, olimme paimentamassa somerolla Uskon kanssa sen ollessa noin 6kk vanha. Pasilan kiireisellä rautatieasemmalla koira katseli hetken ihmisten vilinää ja kävi sitten nukkumaan kulkuväylän viereen, eikä siitä päätään nostanut vaikka jos jonkin sortin hiihtäjää kulkikin ohi.
7. Millaisissa tilanteissa koirasi haukkuu?
Kiihtyessään treeneissä, kotona leikkiessä tai katsellessaan toisten koirien treenaamista. Rauhoittumista on harjoiteltu, mutta lisä harjoitusta kaivataan vielä..
8. Millaisia kisatavoitteita sinulla on koirasi kanssa?
Jaa-a , tuota noin. Kun koiran hommasin ajattelin että harrastamme vain omaksi iloksemme ja pään kunnossa pitämisen vuoksi. Nyt voinee sanoa , että suunnitelmat ovat hiukan muuttuneet. Haaveilenkin hiljaa mielessäni että pääsisimme joskus ainakin sinne tokon alokasluokkaan ja miksei BH kokeeseenkin. Tähänkin ei auta kuin sanoa että aika näyttää...
9. Kuinka monta kaulapantaa koirallasi on?
Tällä hetkellä yksi käytössä oleva panta ja varapanta :) En ole pantojen himohamstraaja...ainakaan vielä.. ;D
10. Milloin olet ollut koirastasi erityisen ylpeä?
Silloin kun se hokaa jonkun uuden jutun,( temput, tokoliikkeet). Silloin kun se käyttäytyy hienosti, etenkin ihmisten kanssa joilla voi olla liikuntarajoitteisuutta ja aina kun se nauttii yhdessä tekemisestä saamalla hepulit :D
11. Kiinnostaisiko sinua alkaa joskus kasvattajaksi?
En sano etteikö koskaan, mutta sillä kokemuspohjalla mikä minulla koirista on niin ei.... En sano ettenkö olisi salaa mielessäni kuvitellut itselleni kenneliä, ja salaa suunnitellut kasvatusperiaatteita, mutta ainahan saa ajatella ja miettiä.. Olen koira-alalla vasta niin vasta-alkaja että ryömin suurinpiirtein nelin kontin, kun en vielä oikein mistään mitään ymmärrä, mutta eihän sitä koskaan tiedä missä on esimerkiksi 10 vuoden päästä.
En haasta tällä erää ketään :D Halukkaat saavat toki tämän tehdä jos haluavat :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti