Punkkinenä, twerkkaava silmä ja kohti aloluokkaa

Koska otsikot...

Voi sitä kiroilun määrää, kun lumi suli ja paljasti jälleen pimeän maan. Juuri kun luulimme päässemme irti pimeydestä, siitä järkyttävästä määrästä kuraa ja pelosta ,että jäämme auton alle jo kello neljän aikaan, koska pimeys niin ei. En tiedä onko kaamos masennus iskenyt myös karvaiseen toveriini, sillä se on alkanut nukkua yhä enemmän sängyssä ja kaivata entistä enemmän huomiota.

Kehittävää tekemistä

Pimeys masentaa, mutta siitäkin huolimatta olemme yrittäneet pysyä positiivisina ja keksiä kehittävää tekemistä.  Aluksi pistin meidän heijastinrepertuaarimme kuntoon. Usko sai pantaansa, jo kauan kuolaamani orbilock-turvavalon, joka on ollut tooodella hyvä ostos. Samalla surffailukerralla tarttui netin syövereistä mukaan myös, toinen kuolaamani tuote, Pomppa !

Perunalla otettu kuva :P

 Siis aivan mahtava asuste. Uskon kaltainen koira ei tosin välttämättä kaipaisi päälleen enää yhtään mitään karvojensa lisäksi, mutta perustelen hankintaa seuraavasti:

- Suojaa kuralta ja muulta inhottavalta, hankittu kompromissina äitini kanssa , joka haluaisi edes jotenkin välttää kuran kantautumisen sisälle.
- Suojaa lihaksia. Koska en omista autoa, säälin etenkin talvikaudella Uskoa, joka joutuu olemaan valtaosan ajasta ulkona, kun muut koirat ovat sisällä. Suojaa, mutta myöskin lämmittää.
- Heijastimet. Älyttömän olennaiset tällaisellä kelillä. Olen hieman ylihuolehtiva tuon näkyvyyden suhteen, mutta olen huomannut että koskaan ei voi olla liian varovainen.

Kaiken kaikkiaan siis oikein pätevä peli. :)

Tuotearvostelut sikseen ja asiaan. Tämä syksy on ollut todellakin kaikkea muuta kuin leppoista paikallaan olemista. Minulla alkoivat opetusharjoittelut, mikä on tarkoittanut hyvin pitkiä päiviä. Usko on sopeutunut tilanteeseen suhteellisen hyvin, mutta välillä olen joutunut kokemaan huonoa omatuntoa, sillä minulla ei ole ehkä ollut sille aikaa yhtä paljon kuin ennen. Onnekseen harjoittelu loppuu ja palaan pian tuttuun ja ehkä hieman pitkäveteiseen opiskeluarkeen. Stressistä omalta osaltani kertoo se että olen vuosien hiljaiselon jälkeen onnistunut jälleen saamaan elohiiren silmään, joka on merkki siitä että nyt on aika höllentää tahtia.

Kaiken stressin ja muun ohella alkoi koira pärskiä eräänä iltana kummallisesti, eikä sille ollut tulla loppua. Ensimmäinen ajatus, nenäpunkki. Outoa tässä tartunnassa oli se että Usko ei tehnyt punkille tyypillistä reverse sneezingi, vaan pelkästään aivasteli. Diagnoosia oli siis hankalaa tehdä. Oli miten oli, otin turvan lähempään tarkasteluun ja kappas siletähän paljastui pala tikkua! Lievän hämmennyksen kämppiksen avustuksen ja pumpulipuikon avulla, tunkeilija saatiin kaiveltua nenästä pois. Noh, aivasteluhan jatkui. Tikku oli elellyt nenässä jo jonkin aikaa, joten en olisi ihmetellyt jos se olisi ärsyttänyt limakalvoja niin että pärskiminen jatkuisi tikun poiston jälkeenkin. Päätin kuitenkin varmuudeksi antaa muutaman tabletin, edellisestä kuurista jäänyttä milbemaxia ja pitää etäisyyttä koirakamuihin parin viikon ajan.

Milbemax lääke aiheutti myös mahan sekavuutta, jota hoisimme koti hoidolla viikon ajan. Kierre saatiinkin katkeamaan ja koiran vatsa jälleen normalisoitua. Ressukka vatsa kipeänä ja nenää kutittaa ei se ole helppoa koirillakaan.

Tilanne on nyt normalisoitunut, ja paluu harrastusten on tapahtunut hitaasti mutta varmasti.  Uskossa on puolensa ,sillä se sopeutuu tarvittaessa pelkkään kotikoiran rooliin, mutta nauttii yhtälailla tekemisestä yhdessä. Omasta mielestäni sen työskentely onkin parantunut hurjasti, toki ikääkin on tullut lisää.  Se keskittyy huomattavasti paremmin ja syttyy hommiin heti kun vedän treeniliivini päälle.  Olen todella ylpeä siitä, se on aivan mahtava.

Innostuksen puuskassani osallistuimme karvaisen kaverin kanssa myös poksin järjestämään kohti alokasluokkaa kurssille.  Aloitus näkymät olivat hyvät ja meninkin kurssille hyvillä mielin, tarkoitus oli näyttää omaa osaamista ja kysellä miten kannattaisi lähteä etenemään. Olimme Uskon kanssa ensimmäisenä esiintymisvuorossa, ja päätin tehdä alokasluokan liikkeet kokonaisuutena, paikkista lukuunottamatta. Noh,  koirahan teki mutta homma meni vähän pipariksi kun jännitti niin kovasti enkä oikein osannut handlata tilannetta tarvittavalla tavalla. Saatiin kotitehtäviksi treenata paikkista, hyppyä ja sitä tärkeintä perusasentoa. Uskollahan on ollut ongelmaa kääntymisen kanssa seuraamisen yhteydessä ja välistä sen perusasento on ihan päin sanonko mitä. Olin hieman tyrmistynyt, ja pettynyt lähinnä itseeni. Olin keskittynyt liikaa kokonaisuuteen ja jättänyt ne peruspilarit sikseen. Noh, ei kun treeniä, jos sitä joskus oltaisiin aloon valmiita.

Kun vuoden vaihdekin lähenee, olen miettinyt tavoitteita ensivuodelle. Ja ne tulevat tässä:

1) Terveys: Olennaisin asia, koitamme molemmat pysyä iskukunnossa ja hyvällä mielellä kaikki lähtee siitä.
2) Alo-luokan korkkaus
3) Maastolajeihin paneutuminen: Haku ja jälki pääsevät kevät kaudella uuteen nousuun.
4) Omistajan reipastuminen

Tässähän näitä taas yhdelle kertaa :) me alamme valmistautua pikkuhiljaa joulun viettoon ja jollen saa mitään järkevää kirjoitettavaa aikaiseksi ennen sitä, toivotan kaikille lukijoille hyvää joulua! :)

Kesän touhuja ja haaste

Hellouta.

Kesä on mennyt eteenpäin hirmuista vauhtia ja monenmoista on tullut tehtyä. Loman pitäminen on jäänyt vähälle töiden takia, joten vklopuista on otettu ilo irti tekemällä, no ei oikeastaan yhtään mitään. Arki sitten sitä vastoin pitänyt sisällään monenmoista toimintaa ja pari koirakurssiakin on viety kunnialla loppuun. Tämän postaus tulee olemaan myös tylsän kuvaton joten toivon että lukeminen ei muutu puuroksi.

Aloitan kertomalla tokon alo kurssista. Viiteen koulutuskertaan mahtuu todella monenmoista ja saimme Uskon kanssa monia kullanarvoisia vinkkejä jatkoa ajatellen. Kurssimme toimi uusiin tokosääntöihin nojaten, jotta saisimme mahdollisimman hyvän pohjan mahdollista koe uraa varten. Ohjaajan sanoin, koira on alo-ainesta. Jarrustuspyöränä toimiikin enneminkin hermoileva omistaja, joka ei pääse rimakauhustaan yli. Kurssin aikana tuli monta kertaa se tunne, että tämä koira kyllä tekee ja osaa, joten luottamusta Uskon suuntaan olisi vain osattava lisätä enemmän ja enemmän. On se kyllä etevä poika ei siitä päästä yli eikä ympäri.

Ainut asia, jota mietin on tekeekö tuo koira töitä enemmän sen palkan , kuin itse tekemisen ilosta. Onhan Usko toki nuorikin, joten en asiaan ole asiasta harmaita hiuksia onnistunut saamaan, mutta välittöminä toimenpiteinä tulee palkan ekspontentiaalinen vähentäminen, oman kehumisen ja kiinnostuksen lisääminen, sekä muutenkin suhteen pönkittäminen. On niin hankalaa arvioida omaa suhdetta koiraan, kun ei ole sellaista koskaan aiemmin omistanut, ja välillä sitä toivoo että olisi joku kertomassa miten tehdä ja toimia, jottei juna karkaisi ihan rauteiltaan.

Toinen käydyistä kursseistamme olikin sitten hakukurssi. Kurssin rakenne koostui myäs viidestä kerrasta sisältäen haku-lajin perusteet, esine-etsinnän sekä pelastushaun alkeet. Alkuun teimme yksinkertaisia, helpotettuja pistoja ja loppua kohti luonnollisesti vaikeutimme pistoja ja lisäsimme niiden määrää. Porukkaan mahtui kokeneempaakin väkeä, joka puolestaan sitten opasti tälläistä kokematontakin osaanottajakaartia.

Uskon toiminta metsässä ylitti odotukseni. Se irtosi pistoille erittäin hyvin, ei ujostellut ja teki suoria suorituksia kerta toisensa jälkeen. Loppua kohden, ilmeni kyllä hieman pientä epävarmuutta kun maalimies olikin yllättävän kaukana eikä putkiaivoisen koirani hahmotuskyky havainnollistanut, että metsä jatkuukin pidemmälle. Ohjaajamme totesi että syy saattaa olla Uskon nuoressa iässä, ja että se on vielä hiukan epävarma, mutta ajan kuluessa sekin helpottuu.  Muutaman haamun jälkeen , koira kuitenkin irtosi kauemmas ja maalimiehet eivät jääneet metsään odottamaan turhaan. Usko ei yllättäyt vain minua ,vaan myös muut, joskus puhuttiin collieiden uudesta tulemisesta harrastusrintamille ja olen todella iloinen jos saan olla sitä kelkkaa vetämässä omalta osaltani eteenpäin. :)

Ja sitten haasteeseen. Josefina ja Darwin haastoivat meidät Liebster Awardin Haasteeseen. Ja vastaamaan 11 kysymykseen, joten tässähän näitä tulee.

"Liebster Awardin idea on uusien ja tuoreiden blogien löytäminen ja se, että pienemmätkin blogit saisivat näkyvyyttä. Liebster Award annetaan bloggaajalta bloggaajalle."

Sääntöjä: 
1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille."

1. Millaisen koiran haluaisit seuraavaksi?

No collienpa tietysti. ;) Olen menettänyt sydämmeni tälle rodulle, en pelkästään Uskon vaan muiden rotunsa edustajien myötä.  Siinä on kaikkea sopivassa suhteessa ja kaupan päälle sitä kestää katsella :)

2. Miten ruokit koiraasi/koiriasi?

Usko syö tällä hetkellä Trovetin peura&peruna nappulaa. Lisänä menee noin kolme kertaa viikossa; kalkkuna ja naudan vatsa. Lisäravinteina käytämme; Lohiöljy, auringonkukkaöljy, stomax jauhe sekä satunnaisesti enteromicro kapselit.  Treeninameina käytämme lähinnä omia nappuloita ja kanan sydäntä ja kivipiiraa. 

Usko syö kolme kertaa päivässä aamulla noin 8 aikoihin, iltapäivällä noin 15:00 ja ilalla noin 20:00. Treenipäivinä ruokailukertoja on yksi vähemmän. 

3. Onko sinulla koirallasi jotain omaa biisiä, joku josta tulee aina koirasi mieleen? Miksi juuri se?

Uskolla on itse asiassa kaksikin omaa biisiä :D 

1.  Koska Usko todella luulee että kaikki rakastaa sitä.  Biisissä on menoa ja letkeää meininkiä ja sitähän tuo koira on itsekkin on. 

 

2. Kuvaa enemmän Uskon ja meikäläisen välistä suhdetta :) Usko vie ja meikä tulee perässä. 

4. Jos koirasi saisi nyt pentuja/urostasi käytettäisiin jalostukseen, ottaisitko pennun? Miksi/miksi et?

En ottaisi. Usko on luonteeltaan loistava koira joka sopeutuu tilanteeseen kuin tilanteeseen ja josta löytyy potkua harrastuksiinkin, mutta vatsavaivat ovat päällimmäisin syy miksi en käyttäisi/ antaisi käyttää tuota jalostukseen. En haluaisi ottaa pentujen kohdalla riskiä, että ne kärsisivät samasta vaivasta. Usko kohdalla luulen että kastrointi on järkevämpi vaihtoehto.

5. Onko koirasi värikoodattu, hankitko varusteet väriä silmälläpitäen?

En suoranaisesti :D Tietyt värit sopivat tietysti toisia paremmin ja olen tietenkin enemmän tyytyväinen tuotteeseen mikäli siitä löytyy jotain kivaa väriä. Kuitenkin ostan tuotteet koiralleni puhtaasti niiden mukavuuden ( koiran kannalta) vuoksi. Väri on toissijainen seikka.

PS: Tosin on myönnettävä etten ostaisi koiralleni pinkkejä tavaroita. 

6. Koirasi täydellinen päivä?

Aamulla iso annos ruokaa, sen jälkeen riehumista bestiksen Saskan kanssa, väsyneenä kotiin ja nukkumista, sitten leikitään mamman kanssa kyllästymiseen asti, taas iso annos ruokaa, loppupäivä ulkona irti ja luonnollisesti Saskan kanssa :) Kotiin vasta kun jalat pettää alta. Ja sitten taas iso annos ruokaa. 

7. Onko sinulla mietittynä nimet jo mahdollisille tuleville koirillesi?

Olen hieman ehtinyt miettiä mahdollisia nimiä tuleville koirille :D Kukapa nyt ei miettisi. Haluaisin että koirillani olisi jotenkin yhteensointuvat nimet, samoja kirjaimia, joku muu yhdistävä tekijä yms. Jos kotiin tulisi uros kutkuttaisi nimi Toivo :D Koska noh, Usko, Toivo ja Rakkaus, ya know. Nartun nimeksi sitten taas... noh mietittyä on tullut nimiä; Dina, Ylli, Inka, Tinka, Vinha Jne. 

8. Tykkääkö koirasi kissoista?

Paha sanoa kun en kissaa omista. Onhan tuo niitä nähnyt ja kiinnostusta osoittanut. Uskon että yhteiselokin voisi onnistua, mikäli saisivat toisiinsa rauhassa tutustua. 

9. Jos et enää koskaan saisi ottaa samanrotuista koiraa kuin sinulla on nyt, minkä ottaisit ja miksi?

Meikäläisellä on niin paljon ihannerotuja onko pakko valita vain yksi ? Noh.. astetta aktiivisempi aussie tai bortsu voisivat olla vaihtoehtoja. Mutta miksei sitten aina yhtä lempeä ja kiltti kultsu tai berni. Hieman samanlainen ja astetta pienempi vaihtoehto olisi tietenkin sheltti. Mutta entäpä Beauceron? Tai..tai uuu Dalmatialainenkin olisi kiva! 

10. Mielipiteesi koiranäyttelyistä?

En ole koiranäyttelyihmisiä, koska arvostan koirissa enemmän ns käyttö-ominaisuuksia. Koiranäyttelyt ovat mielestäni myös hieman hakuammuntaa siinäkin mielessä, että se mikä on hyvä yhdelle ei välttämättä kelpaakkaan toiselle sillä jokainenhan tulkitsee rotumääritelmää omalla tavallaan. 

11. Unohtumattomin hetki koirasi kanssa?

Jokainen hetki on omalla tavallaan unohtumaton, olen vain niin onnellinen että minulle on siunaantunut noinkin mahtava koiruus. Unohtumattomin hetki oli ehkä se kun olimme lähdössä pois kasvattajan luota päivää ennen kuin haimme Uskon. Muistan katsoneeni taakseni ja huomasin että muut pennut nukkuivat, mutta yksi oli noussut istumaan aitauksessa ja katsoi meihin päin. Viisaimmat varmaan aavistavat kuka se siellä tuijotti ;) Usko lienee tietänyt , että tässä olivat hänen ihmisensä ja ihmetteli miksei hän vielä päässyt mukaan. 

Ajattelin haastaa tänään oman sisareni ( http://beebeemyvalentine.blogspot.fi/) kertomaan oman tarinansa Uskosta, koska onhan se myös hänen koiransa. :) Nämä kysymykset on tarkoitettu juurikin hänelle. 11 blogia en kykene tähän haasteeseen tunkemaan :D 

1. Millä tavalla elämäsi on muuttunut koiran tulon myötä? ( Hyvät ja pahat puolet)
2.  Onko koirallasi outoja tapoja? 
3. Mikä on parasta koirassasi, mitä voisit muuttaa? 
4. Jos joskus saat toisen koiran ottaisitko samanrotuisen vai vaihtaisitko rotua, miksi /miksi et?
5. Mitä ajattelet koirahullusta sisarestasi ( vastaa rehellisesti) ? ;) 
6.  Oliko sinulla ennakkoluuloja ( Uskon) rotua kohtaan, kun kuulit että sellainen talouteen saapuu. Ovatko ennakkoluulot pitäneet paikkaansa vai ovatko ne muuttuneet? 
7. Jos olisit nimennyt Uskon, mikä nimeksi olisi tullut?
8.  Lempivärisi collierodussa?
9.  Milloin koirasi on onnellisimmillaan?
10.  Mitä asioita koiranjalostuksessa haluaisit muuttaa?
11. Unohtumattomin kokemuksesi koirasi/ koirien kanssa? ( anteeksi Jose :D oli pakko, oli vaan niin hyvä kysymys)